Lähtöjännitehäiriöihin

Lähtöjännitehäiriöihin viittaa englanniksi transient voltage or voltage transient. Se on nopea, väliaikainen muutos sähköverkon jännitetasossa. Nämä häiriöt ovat tyypillisesti lyhytkestoisia, kestoltaan millisekunneista tai mikrosekunneista. Ne voivat esiintyä sekä positiivisina (jännitepiikki) että negatiivisina (jännitekuoppa) ilmiöinä.

Syitä lähtöjännitehäiriöihin on monia. Yleisimpiä ovat sähköverkon kytkentätoiminnot, kuten linjojen kytkeminen päälle tai pois päältä, katkaisijoiden toiminta ja muuntajien kytkentä. Myös salamaniskut läheisyydessä tai suoraan sähkölinjoille aiheuttavat merkittäviä jännitehäiriöitä. Toinen merkittävä syy on sähkölaitteiden kytkentä päälle ja pois, erityisesti suuritehoisten laitteiden kuten moottoreiden, hitsauskoneiden tai suurten kuormien käyttöönotto ja pysäytys. Virheiden esiintyminen sähköverkon komponenteissa, kuten oikosulut, voi myös johtaa nopeisiin jännitteen muutoksiin.

Vaikutukset riippuvat häiriön suuruudesta, kestosta ja esiintymistiheydestä. Pienemmät häiriöt eivät välttämättä aiheuta ongelmia, mutta voimakkaammat ja toistuvat häiriöt voivat vahingoittaa herkkiä elektroniikkalaitteita, kuten tietokoneita, viestintälaitteita ja ohjausjärjestelmiä. Ne voivat aiheuttaa virhetoimintoja, datan korruptoitumista, laitteiden ennenaikaista ikääntymistä tai jopa täydellisen rikkoutumisen. Sähköverkon luotettavuus ja toimitusvarmuus voivat myös kärsiä.

Lähtöjännitehäiriöitä vastaan voidaan suojautua erilaisilla toimenpiteillä. Yleisimpiä ovat ylijännitesuojat, jotka ohjaavat ylimääräisen energian maahan. Ferrriittirenkaat ja EMC-suodattimet voivat auttaa vaimentamaan häiriöitä. Sähköverkon suunnittelussa ja kunnossapidossa pyritään minimoimaan häiriöitä aiheuttavia tekijöitä. Laadukkaiden komponenttien käyttö ja asianmukainen maadoitus ovat myös tärkeitä suojautumiskeinoja.