Lähiinfrapunaista

Lähi-infrapunainen viittaa sähkömagneettisen spektrin osaan, joka ulottuu noin 700 nanometristä 2500 nanometriin. Tämä alue sijaitsee näkyvän valon ja keskipitkän infrapunan välissä. Lähi-infrapunaista (NIR) säteilyä ei voi ihmissilmä nähdä, mutta se tunnistetaan useista luonnollisista ja keinotekoisista lähteistä. Aurinko on merkittävä luonnollinen NIR-säteilyn lähde, ja monet lämpimät esineet, kuten ihmiset ja eläimet, säteilevät sitä myös.

NIR-spektroskopia on yleisesti käytetty analyyttinen tekniikka, joka hyödyntää aineen kykyä absorboida ja heijastaa NIR-säteilyä. Molekyylien kemialliset sidokset värähtelevät ja absorboivat NIR-säteilyä tietyillä aallonpituuksilla, mikä luo tunnusomaisia spektrejä. Näitä spektrejä voidaan sitten analysoida aineiden tunnistamiseksi ja niiden koostumuksen määrittämiseksi. NIR-tekniikka on ei-tuhoava, nopea ja vaatii vähän tai ei ollenkaan näytteen esikäsittelyä, mikä tekee siitä soveltuvan monenlaisiin sovelluksiin.

NIR-sovelluksia löytyy useilta aloilta. Elintarviketeollisuudessa sitä käytetään esimerkiksi kosteuden, proteiinin ja rasvan määrän mittaamiseen. Farmaseuttinen teollisuus hyödyntää sitä lääkkeiden tunnistamiseen ja laadunvalvontaan. Maataloudessa NIR-menetelmiä käytetään viljan ja rehujen analysointiin. Myös paperi-, tekstiili- ja muoviteollisuudessa NIR-teknologia on laajassa käytössä materiaalien ominaisuuksien seurantaan. Lisäksi NIR-kuvantamista käytetään tietyissä lääketieteellisissä kuvantamissovelluksissa ja kaukokartoituksessa.