Käyttöoikeudella

Käyttöoikeudella tarkoitetaan kiinteistöön liittyvää rajoitettua oikeutta, jolla oikeudenhaltijalla on oikeus käyttää toisen omistamaa kiinteistöä tietyin edellytyksin. Käyttöoikeus on erillinen omistusoikeudesta eikä oikeudenhaltijalla siten ole valtaa määrätä kiinteistön omistamisesta vapaasti. Oikeus on tyypillisesti merkittävä kiinteistörekisteriin rasiteoikeutena, jolloin se on sekä omistajan että oikeudenhaltijan tietoon ja voidaan myöhemmin realisoida tai aiheuttaa muutoksia rasitteeseen.

Käyttöoikeuden syntyminen voi perustua useisiin perusteisiin: sopimus osapuolten kesken, perintö tai testamentti, sekä joissain tapauksissa lainsäädäntö. Oikeuden laajuus ja kesto määritellään sopimuksessa tai lainsäädännössä: käyttöoikeus voi koskea esimerkiksi kulkua kautta toiselle kiinteistölle, rakennusten tai rakennelmien käyttämistä, tai muuta tarkoitusta, ja se voi olla määräaikainen tai ikuisesti voimassa oleva. Käyttöoikeuden haltija vastaa usein käytön käytännön järjestämisestä ja saattaa olla velvollinen korvaamaan omistajalle aiheutuvia kustannuksia tai huoltoja, ellei toisin ole sovittu.

Omistajan tehtävänä on sallia oikeuden käyttötarkoituksen puitteissa käyttö oikeudenhaltijan toimintaa ja varmistaa, että oikeus toteutuu ilman kohtuuttomia esteitä. Käyttöoikeus voi päättyä sopimuksen päättyessä, määräajan umpeutuessa, omistajan tai oikeudenhaltijan vaihtamisen seurauksena tai muun sovitun ehtojen perusteella.

Käyttöoikeus kohdistuu usein kiinteistön rasituksiin ja on tärkeä osa kiinteistön omistussuhteiden hallintaa. Lisätietoja löytyy rasiteoikeuksien ja kiinteistörekisterin käsitteistä.