Kytkentäpiirit

Kytkentäpiiri on yleinen termi elektroniikassa, joka tarkoittaa rakennetta, jossa useat komponentit yhdistyvät toteuttamaan tietyn toiminnon. Kytkentäpiirit voivat olla diskreettejä eli hajautettuja, joissa erilliset vastukset, kondensaattorit, diodit ja transistorit kytketään toisiinsa, tai integroitua piiriä (IC), jossa useita toimintoja toteutetaan yhdessä sirussa.

Kytkentäpiirit kattavat laajan valikoiman toimintoja: analogisia, digitaalisia sekä sekoitettujen signaalien ratkaisuja. Ne voivat olla yksittäisiä alikytkentöjä tai monimutkaisia järjestelmiä, jotka koostuvat useammasta osasta ja toiminto-alueesta. Käytössä ne voivat esimerkiksi muuntaa signaalien ominaisuuksia, vahvistaa, suodattaa, ohjata lohkoja ja muuttaa pienistä jännitteistä suuremmiksi.

Suunnittelu alkaa yleensä kytkentäkaavion laatimisesta, jossa määritellään yhteyksien logiikka ja komponenttien arvot. Toteutus voi olla prototyyppi, piirilevyllä rakennettu diskreetti kytkentä, tai lopulta massatuotantoon tarkoitettu integroitu piiri. Piirilevyillä kytkennät tehdään johtimilla ja liittimillä, kun taas integroitu piiri yhdistää monia toimintoja samaan siruun.

Esimerkkejä kytkentäpiireistä ovat vahvistimet, suodattimet, ajastimet, loogiset portit, muistipiirit sekä muiden laitteiden tukipiirit. Kytkentäpiirit ovat keskeisiä sekä kuluttaja-, auto-, teollisuus- että telekommunikaatiojärjestelmissä, ja niiden suunnittelussa yhdistyvät elektroniikan periaatteet sekä valmistusmenetelmät.