Kysymyksenasettelusta

Kysymyksenasettelusta tarkoittaa kysymyksen muotoilua ja siihen liittyviä kontekstuaalisia tekijöitä, joiden vaikutus sekä tutkimusmenetelmään että vastauksiin voi olla merkittävä. Termiä käytetään erityisesti kyselytutkimuksessa ja sosiaalitieteissä, joissa pienikin sanamuodon muutos tai kontekstin asettelu voi muuttaa vastauksia.

Keskeisiä tekijöitä ovat sanamuoto, sävy, konteksti, kysymyksen järjestys sekä vastausvaihtoehtojen muotoilu, kuten Likert-asteikot. Myös kulttuurilliset ja kieliset viitteet sekä taustatiedot voivat vaikuttaa siihen, miten kysymys ymmärretään. Johtavat kysymykset ja latautuneet kysymykset ovat yleisiä riskitekijöitä, jotka voivat vääristää mittaustuloksia.

Seurauksena on mittausvääristymiä: eri sanavalinnat voivat muuttaa sekä vastausten tasoa että asenteiden mittaamista. Tämän vuoksi tutkimussuunnittelussa kiinnitetään erityistä huomiota sekä kysymysten neutraaliuteen että siihen, miten vastaukset koodataan ja tulkitaan.

Minimoimiseksi biasia käytännössä käytetään muun muassa neutraalia sanamuotoa, kysymysten sekä vastausvaihtoehtojen selkeää erottamista, pilotointia eli pretestausta, käännösten ja kulttuurisen sovituksen tarkastamista sekä kysymysten järjestyksen satunnaistamista. Avoimissa kysymyksissä pyritään täsmällisiin ohjeisiin ja tasapainoiseen kontekstiin.

Esimerkkejä: neutraali kysymys: "Kuinka tyytyväinen olet saamaasi palveluun X asteikolla 1–5?" Johtava kysymys: "Oletko samaa mieltä siitä, että palvelu X on erinomainen?" Kontekstiin liittyvä kysymys: "Kuinka todennäköisesti suosittelisit palvelu X:tä ystävälle?" Kysymyksenasettelun arviointi ja kehittäminen on olennaista luotettavien tutkimustulosten saavuttamiseksi.