Kuvausstandardeja

Kuvausstandardeja tarkoittaa sääntö- ja ohjeistokokonaisuuksia, joiden avulla erilaisten aineistojen kuvaukset voidaan toteuttaa yhteisellä, ymmärrettävällä tavalla. Standardeja käytetään kuvailevaan, hallinnolliseen ja rakenteelliseen metadataan, jotta tiedot ovat yhteentoimivia järjestelmien välillä ja säilyvät pitkään. Ne määrittelevät mitä elementtejä kuvauksessa esiintyy, miten ne nimetään ja miten arvoja tulkitaan.

Yleisimmät kuvausstandardit ja niiden sovellukset vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkkejä ovat Dublin Core, joka tarjoaa peruselementit kuten title, creator, date, description ja subject; MARC 21 ja MODS, joita käytetään kirjasto- ja arkistotietokannoissa; EAD ja ISAD(G), joita käytetään arkistokuvauksissa; CDWA-Lite sekä CIDOC CRM, joita käytetään museo- ja kulttuuriperintöaineistojen kuvauksessa. Verkkosisällön kuvauksessa pääsääntöisesti hyödynnetään Schema.orgin metatietomalleja. Yleisiä kuvaus- ja identifiointielementtejä ovat otsikko, tekijä, päivämäärä, aihe, kuvaus, kieli, formaatti sekä yksilöivät tiedot ja oikeudet. Hallinnolliset elementit voivat sisältää säilytysohjeet, perintätiedot sekä oikeushallinnan tiedot.

Käytännössä kuvausstandardeja valitaan käyttötarkoituksen, organisaation tarpeiden ja järjestelmien yhteensopivuuden perusteella. Yleensä toteutuksessa tehdään kartoitus toisiin standardeihin, laaditaan ohjeistukset ja koulutetaan henkilöstö. Nykyään yhä useampi organisaatio hyödyntää linked data -periaatteita ja RDF-pohjaisia rinnakkaismäärittelyjä sekä yksilöllisiä tunnisteita (esim. URIs, DOIs) parantamaan tiedon löydettävyyttä ja pitkäaikaissäilyvyyttä.