Kuuloalueeseen

Kuuloalueeseen on suomenkielinen termi, jota käytetään viittaamaan henkilön kuultavissa olevaan taajuus- ja voimakäyttäytymisen alueeseen. Käytännössä kuuloalue tarkoittaa sitä taajuus- ja äänenvoimakkuusväliä, jonka ihminen pystyy havaitsemaan tavallisissa olosuhteissa. Illatiivin muoto kuuloalueeseen esiintyy kielessä, kun puhutaan esimerkiksi taajuuksista tai äänitasoista, jotka kuuluvat kyseiseen alueeseen, kuten taajuudet kuuloalueeseen kuuluvat.

Yleisesti kutsutaan aikuisilla ihmisillä kuultavaksi taajuusalue noin 20 Hz:stä 20 kHz:iin. Tämä rajoittuu kuitenkin yksilöllisesti: nuorilla ja terveillä ihmisillä haamu voi olla lähellä 20 kHzin ylärajaa, kun taas ikääntyessä tai meluAltistuksen seurauksena kuulo-alue supistuu. Hiko, sairaudet ja geneettiset tekijät voivat lyhentää tai muuttaa kuuloalueen laajuutta entisestään.

Kuuloalueen laajuutta mittaavat menetelmät ovat pääasiassa audiometriat, kuten puhtaat taajuus-ärsykkeet, joiden perusteella määritellään kuulokynnykset eri taajuuksilla. Tutkimuksessa ja kliinisessä käytössä puhutaan usein dB HL:stä (hearing level) ja perinteisistä taajuuksista (esim. 250 Hz–8 kHz). Laajennetut mittaukset voivat ulottua korkeammille taajuuksille (yli 8 kHz) tutkimus- ja kuulontutkimuksissa.

Kuuloalueesta on kysymys sekä kliinisessä audiologiassa että teknisessä suunnittelussa, kuten kuulokoje- ja kuulolaitekehityksessä. Kuuloalueen rajoitukset vaikuttavat puheen ymmärtämiseen ja musiikin kuunteluun, ja ne ohjaavat hoitoa sekä laitteiden ominaisuuksien asettamista. Etymologisesti kuuloalue tarkoittaa itse kuulemisen aluetta; illatiivinen muoto kuuloalueeseen esiintyy erityisesti taajuus- ja sisääntulotietojen yhteydessä.