Kuulemiselimä

Kuulemiselimä on termi, jolla tarkoitetaan kuulon mahdollistavia anatomisia rakenteita. Se kattaa korvan ulko- ja keskikorvan sekä sisäkorvan rakenteet sekä niihin liittyvän kuulon toiminnan. Käytössä termi voi viitata sekä yksittäiseen elimistöön että kokonaisuuteen.

Anatomia ja osat: Ulkoinen korva koostuu pinnaista ja korvakäytävästä, jotka keräävät ääniaallot. Keskikorva välittää äänet tärykalvon ja kuuloluiden, kuten vasaran, alapään ja jalustimen, kautta sisäkorvaan. Sisäkorva sisältää simpukan, jossa ääniaallot muunnetaan sähköisiksi hermoimpulsseiksi, sekä tasapainoelimistön, jonka rakenteet vaikuttavat tasapainon säätelyyn. Kuulohermo vie näitä signaaleja aivoihin.

Toiminta: Kuuleminen perustuu mekaanisen energian muuntamiseen sähköiseksi signaaliksi. Ääniaallot saavat tärykalvon värähtelemään, mikä siirtää liikettä kuuloluihin. Tämä voimistaa ja välittää fysiikkaa sisäkorvaan, jossa ääniaallot aiheuttavat nesteen liikkeen ja hiushaarakkeiden stimulaation. Näiden liikkeiden kautta syntyvät sähköiset impulssit kulkevat kuulohermon kautta aivokuorelle, missä ne tulkitaan ääniksi.

Monilla eläimillä kuuloelimet voivat poiketa ihmisillä: eri lajeilla on erilaisia sopeumia ja lisäelimiä äänten havaitsemiseksi. Termiä kuulemiselimä käytetään vaihtelevasti; yleisimmät ilmaukset ovat kuuloelimet tai kuuloelin. Tekstiyhteydessä on suositeltavaa valita tarkka termi kontekstin mukaan.