Kursivointi

Kursivointi tarkoittaa tekstin asettamista kursiiviksi, eli viistoiksi kirjaimiksi kirjoitusmuodoltaan. Sitä käytetään korostamiseen, vierasperäisten tai lainattujen termien erottamiseen sekä joidenkin teosten nimien merkitsemiseen. Lisäksi kursivointi auttaa merkitsemään sanan kieliopillista tai kielellistä roolia sekä erottamaan tekstissä tiettyjä termejä tai ilmauksia.

Historian ja typografian näkökulmasta kursivointi juontaa juurensa renessanssin painatukseen, jolloin kursiivikirjasimia alettiin käyttää erottamaan luetun ja kommentoidun sekä korostamaan tekstiä. Nykyään kursivointi toteutetaan yleisimmin italika- tai kursivikirjasimella; osa fonteista tukee sekä italika- että obliikkiversioita. Kursiivi voi säilyttää kirjainten tyypilliset muodot, vaikka joissakin tapauksissa käytetään pelkkää obliikkia.

Käyttöohjeet: käytä kursivointia harkiten. Yleisimmät tarkoitukset ovat korostus, vierasperäisten termien ja lainasanojen merkitseminen sekä teosten nimien erottaminen. Tieteellisissä ja teknisissä teksteissä kursivointi auttaa ilmaisemaan määritelmiä, muuttujia tai kieliopillisia termejä. Vältä pitkien kappaleiden kirjoittamista kursivoituna, sillä luettavuus voi kärsiä. Seuraa tarvittaessa asianmukaisia tyylisääntöjä.

Digitaalisessa julkaisussa italics toteutetaan tavallisesti CSS:n font-style: italic -ominaisuudella. Joillakin fonttivalikoimilla on vain obliikkiä, eikä varsinaista italika-kirjainta, mikä voi vaikuttaa ulkoasuun. Kursivoinnin tarkoituksena on tukea luettavuutta ja ymmärrettävyyttä, ei tehdä tekstiä vaikealukuiseksi.