Kulttuuriympäristöihin

Kulttuuriympäristöt viittaavat alueisiin ja paikkoihin, joissa ihmisen kulttuurinen toiminta ja ympäristö ovat vuorovaikutuksessa. Käsite kattaa sekä aineelliset kohteet että henkisen kulttuurin ilmaisut, ja se huomioi menneisyyden sekä nykyiset käytännöt. Kulttuuriympäristöihin kuuluvat rakennettu ympäristö, arkkitehtuuri ja kaupunki- sekä maaseutulaitokset, teollisuusperintö ja arkeologiset maisemat sekä maisemakokonaisuudet, joissa perinne ilmenee maisemissa. Epäaineelliset ulottuvuudet, kuten kieli, tavat, käsityöt ja rituaalit, kuuluvat myös kulttuuriympäristön kokonaisuuteen.

Käsite on keskeinen kulttuuriperinnän säilyttämisessä, identiteetin rakentamisessa sekä koulutuksessa ja matkailussa. Suojelu ja hallinta tapahtuvat sekä lainsäädännön että suunnitteluprosessien kautta. Kansallinen lainsäädäntö sekä paikalliset päätökset ohjaavat kulttuuriympäristöjen hoitoa, ja kansainvälisellä tasolla kulttuurimaisemien ajattelumallit, kuten UNESCO:n kulttuurimaisemat, toimivat esikuvina. Dokumentointi, konservointi sekä aineellisten että aineettomien arvojen tulkinnan ja saavutettavuuden parantaminen ovat yleisiä toimenpiteitä.

Kulttuuriympäristöt ovat monimuotoisia ja muuttuvia: ne kertovat, miten paikat ovat syntyneet, miten niitä käytetään nyt ja miten niitä voidaan kestävällä tavalla säilyttää tuleville sukupolville.