Kulttuuriperinteisiin

Kulttuuriperinteisiin viitataan yleisesti kulttuurissa siirtyviin toimintamalleihin, uskomuksiin, arvoihin ja ilmaisutapoihin, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Ne kattavat sekä aineellisen perinnön, kuten rituaalit, käsityöt, rakennukset ja esineet, että immateriaalisen perinnön, kuten tarinat, laulut, tanssit sekä juhla-rituaalit ja tavat, jotka välittyvät suullisesti ja käytännön kautta.

Perinteet elävät yhteisöissä perheen, koulujen, yhdistysten ja juhlien kautta. Niitä ylläpidetään käytännön toiminnassa: ruokakulttuuri, kieli ja sananlaskut, pukeutuminen, rituaalit sekä taiteen ja käsityön harjoittaminen.

Kulttuuriperinteiden tärkeimmät tehtävät ovat identiteetin ja yhteisöllisyyden rakentaminen, historiallisen jatkuvuuden osoittaminen sekä merkitysten luominen arjen toiminnalle. Ne voivat tarjota ohjeita sopeutumiseen sekä kriisien ja muutosten keskellä, sekä tarjota ryhmälle yhteisen kertomuksen.

Dynamiikkansa osalta kulttuuriperinteet voivat sekä säilyä vakaasti että muuntautua; modernisaatio, globalisaatio ja muuttuvat elämänolosuhteet voivat vahvistaa uusien vaikutteiden syntyä tai johtaa perinteiden eriytymiseen. On myös tehty näkyväksi pyrkimykset suojella ja vahvistaa kulttuuriperintöä sekä tehdä siitä kestävää, esimerkiksi aineettoman kulttuuriperinnön suojelun kautta.

Tutkijoille kulttuuriperinteisiin viitataan monialaisesti etnologian, folkloristiikan, sosiologian sekä kulttuuriperinnön tutkimuksen kontekstissa. Näiden tutkimus ja dokumentointi auttavat ymmärtämään, miten identiteetit ja yhteisöt rakentuvat sekä miten perinteet elävät ja muuntuvat.