Kulmasuurennus

Kulmasuurennus on kuvantamisen ja teknisen piirtämisen termi, jolla tarkoitetaan kolmiulotteisen kohteen esittämistä kahdenulotteisella piirtoalustalla kulman ohjaamana. Se kuuluu obliikkiprojektiioiden ryhmään: kohteen kolmiulotteiset koordinaatit projisoidaan niin, että piirtoalustan x- ja y-koordinaatit säilyvät suunniltaan, mutta syvyysakselin kuvaus tehdään kulmaa noudattaen. Tällöin syvyyden mitta voi säilyä tai pienentyä riippuen käytetystä kulmasta ja mittakaavasta.

Kulmasuurennusta käytetään etenkin teknisissä piirustuksissa, arkkitehtuurissa, koneenpiirustuksessa sekä opetuksessa, kun halutaan nopeasti havainnollistaa kolmiulotteinen kappale ilman monimutkaista perspektiiviprojektiota. Se eroaa perspectiiviprojektiosta siten, että projektiossa käytetään parallel-projektiota eikä kuvassa ole perspektiivisiä katoamisia; samoin se eroaa täysin ortografisesta projektioista, jossa kaikki akselit projisoidaan suoraan.

Historia: Kulmasuurennus liittyy Descriptive Geometry -koulukuntaan, jota kehitettiin 1800-luvulla Gaspard Mongen toimesta. Termi on vakiintunut erityisesti suomalaisessa teknisessä kirjallisuudessa.

Rajoitukset: Kulmasuurennus antaa usein keinotekoisen, ei-perspektiivisen vaikutelman, ja syvyysmitat voivat olla epäluotettavia riippuen valitusta kulmasta ja mittakaavasta. Siitä huolimatta sitä käytetään, kun halutaan yksinkertaisia ja nopeasti luotavia kolmiulotteisia esityksiä.