Kosketuksettomia

Kosketuksettomia on suomenkielinen adjektiivi ja monikollinen partitiivinen muoto, jota käytetään kuvaamaan tiloja, ratkaisuja tai tuotteita, joissa kosketusta ei tarvita. Sana muodostuu sanasta kosketus + -ton, ja sitä käytetään sekä yksittäisistä että useista kosketuksettomista ratkaisuista. Esimerkiksi lauseessa “kosketuksettomia maksutapoja” viitataan useisiin maksutapavaihtoehtoihin, jotka toimivat ilman fyysistä kosketusta.

Sovelluskohteet ja käyttökontekstit ovat laajoja: maksutekniikka, hygienia, terveydenhuolto sekä julkiset ja kaupalliset tilat. Kosketuksettomia maksutapoja hyödyntävät järjestelmät, kuten NFC- ja RFID-pohjaiset ratkaisut, mahdollistavat maksamisen ilman kontaktia. Hygienian ja käytettävyyden parantamiseksi puhutaan esimerkiksi kosketuksettomista hanoista, ovenkahvoista ja muista laitteista, joita voi käyttää ilman kosketusta. Terveydenhuollossa sekä turvallisuusalan sovelluksissa kosketuksettomat ratkaisut voivat vähentää tartuntariskejä ja parantaa toimintavarmuutta.

Teknisesti kosketuksettomia ratkaisuja tukevat erilaiset teknologiat, kuten radiolähetin/anturi-, infrapuna-, optiset sekä ele- tai ääniohjaukseen perustuvat järjestelmät. Haasteina ovat esimerkiksi järjestelmien kustannukset, käyttövarmuus ympäristön olosuhteissa sekä yksityisyyden ja turvallisuuden kysymykset.

Historiallisesti termi on yleistynyt digitalisaation ja hygieniakeskustelun myötä, ja sitä käytetään etenkin maksutapojen, tilojen ja laitteiden suunnittelussa sekä palvelukonsepteissa.