Korostumista

Korostumista (korostuminen) kuvaa suomen kielessä prosessi tai tila, jossa jokin ilmaisun osa saa lisää painoarvoa tai huomiota. Se voi ilmetä sekä puheessa että kirjoitetussa kielessä ja tarkoittaa usein uuden, tärkeän tai oleellisen tiedon esiin nostamista sekä ominaisuuden erottamista muusta sisällöstä. Etymologisesti sana juontuu verbistä korostua sekä nounista korostus.

Kielitieteellisessä mielessä korostuminen viittaa sekä prosodiseen että visuaaliseen korostumiseen. Puheessa se tarkoittaa prosodista painon, äänensävyn ja intonaation muutoksia, jotka kohottavat tietyn sanan tai tavuiden merkitystä. Kirjoitetussa tekstissä korostuminen ilmentyy typografisilla keinoilla kuten lihavoinnilla, kursivoinnilla tai alleviivauksella sekä rakenteellisella painottamisella, jolla viestintä ohjaa lukijan huomiota.

Käyttökonteksteja on monia. Viestinnässä korostuminen voidaan suunnitella vaikuttamaan siihen, mitä lukija tai kuulija pitää tärkeänä. Media- ja journalismissa korostaminen näkyy esimerkiksi otsikoissa tai uutistekstien rakenteessa. Digitaalisessa kontekstissa käyttöliittymät ja verkkosivut käyttävät korostumista esimerkiksi värin, fontin tai animaatioiden kautta, jotta tietyt elementit erottuvat.

Haasteita ja suosituksia: liiallinen tai epäyhtenäinen korostuminen voi johtaa vääristyneeseen tulkintaan tai harhaanjohtavaan viestintään. Siksi korostumisen tulisi olla tarkoituksenmukaista, kontekstisidonnaista ja tasapainossa muun viestin kanssa.