Korkokulut

Korkokulut ovat rahoituksen kustannuksia, joita syntyy velan ottamisesta. Ne koostuvat yleisimmin lainojen, luottojen ja joukkovelkakirjojen koroista sekä muista mahdollisista rahoitukseen liittyvistä kuluista. Korkokulut kirjataan tuloslaskelmaan rahoituskuluihin.

Käytännössä korkokulut recognizing taataan tilikauden aikana accrual-periaatteen mukaan. Mikäli velkaa käytetään rahoittamaan valmisteilla olevaa hyödykettä tai investointia, rahoituskulut voidaan kapitalisoida osaksi hankintahintaa tietyn ajan. Tilin­pidollisessa käytännössä korkokulut voivat siis näkyä sekä tuloslaskelman rahoituskuluina että tietyissä tapauksissa investoinnin menojoukossa.

Laskentaesimerkki: laina P ja vuotuinen korkoprosentti r tuottavat korkokulun vuodessa P × r, mikäli laina on koko vuoden voimassa. Mikäli lainaa lyhennetään jaksoittain, kunkin kauden korkokulut lasketaan jäljellä olevalle pääomalle kauden alussa, ja ne voivat muuttua korkoprosentin ja pääoman muutosten mukaan.

Korkokulut ja korkotuotto ovat toistensa vastakohtia; korkokulut liittyvät velkaan ja rahoituskuluihin, kun taas korkotuotto syntyy varoista ja sijoituksista. Esimerkiksi yksityishenkilöillä korkokulut muodostuvat asuntolainan ja kulutusluottojen koroista, yrityksillä taas velkaveloista, lainoista, joukkovelkakirjoista sekä rahoitusleasauksista.

Verotukselliset näkökulmat vaihtelevat Jurisdiktiosta riippuen; monissa maissa korkokulut ovat vähennyskelpoisia liiketoiminnan verotuksessa, mutta säännöt voivat rajoittaa korkojen vähentämistä konserni- tai rahoitusjärjestelyissä.