Korkeusmallityyppejä

Korkeusmallityyppi (englanniksi Digital Elevation Model, DEM) on numeerinen esitys maanpinnan topografiasta. Se koostuu yleensä ruudukkomaisesta tietokannasta, jossa jokainen pikseli tai solun arvo edustaa korkeutta tietyssä maantieteellisessä sijainnissa. Korkeusmallityypit ovat perustavanlaatuisia työkaluja monilla aloilla, kuten maantieteessä, geologiassa, hydrologiassa, kaupunkisuunnittelussa ja ympäristötieteissä. Niitä käytetään erilaisten topografisten analyysien, kuten kaltevuuden, suunnan, näkyvyyden ja virtausten mallintamiseen.

Yleisimpiä korkeusmallityyppejä ovat digitaalinen korkeusmalli (DEM) ja digitaalinen pintamalli (DSM). DEM kuvaa maanpinnan korkeutta ilman kasvillisuutta tai rakennuksia, kun taas DSM sisältää nämä maanpäälliset kohteet. Ero näiden välillä on tärkeä sovelluksissa, jotka vaativat tarkkaa maanpinnan korkeustietoa, kuten tulvien mallintamisessa.

Korkeusmallityyppejä tuotetaan useilla eri tavoilla. Stereoskooppisten ilmakuva- tai satelliittikuvien perusteella voidaan luoda korkeusmalleja fotogrammetrialla. Laserkeilaus (Lidar) on toinen yleinen menetelmä, jossa ilmasta käsin mitataan maanpinnan etäisyyttä laserpulsseilla, mikä tuottaa erittäin tarkkoja korkeusmalleja. Tutkamittaus (InSAR) on myös käytössä, erityisesti laajoilla alueilla ja satelliittikuvauksessa.

Korkeusmallien tarkkuus ja resoluutio vaihtelevat suuresti riippuen käyttötarkoituksesta ja aineistonkeruumenetelmästä. Tarkemmat korkeusmallit ovat välttämättömiä yksityiskohtaisessa suunnittelussa, kun taas vähäisemmän tarkkuuden mallit sopivat yleisempään analyysiin ja suurten alueiden tarkasteluun. Laadukkaat korkeusmallit ovat edellytys monille geoanalyyseille ja päätöksenteolle.