Korkeakoncentrioitu

Korkeakoncentrioitu on adjektiivi, jolla kuvataan jonkin aineen pitoisuutta suhteessa ympäristöön, kuten liuottimeen tai ympäröivään tilaan. Termi on yleiskäyttöinen eikä tarkoita yhtä tarkkaa raja-arvoa; sen merkitys riippuu kontekstista, aineesta ja sovelluksesta. Yleensä sillä tarkoitetaan tilaa, jossa solutettu aine on runsaasti edustettuna suhteessa liuottimeen tai seokseen.

Korkeakoncentrioituneen pitoisuuden määrittämiseksi käytetään useita mittayksiköitä, kuten molaarisuutta (mol/l), massaprosenttia (w/w tai w/v) sekä tilavuus- tai molekyylimäärien osuutta. Eri aloilla korkea pitoisuus voi tarkoittaa eri asioita: kemiallisessa laboratoriossa liuoksen reaktiokykyyn ja säilyvyyteen vaikuttavaa määrää, farmakologiassa lääkkeen vahvuutta sekä biologisissa järjestelmissä solujen ja kalvojen osmoottista tasapainoa.

Korkeakoncentrioituneilla ratkaisuilla on usein erilaisia fysikaalisia ominaisuuksia, kuten suurempi tiheys ja viskositeetti sekä merkittävä osmoottinen paine. Ne voivat aiheuttaa kemiallisia reaktioita, korroosiota tai biologista stressiä, joten käsittelyyn liittyy erityistä varovaisuutta. Käytännössä korkea pitoisuus vaikuttaa sekä reaktioidenopeuksiin että turvallisuustoimiin, kuten suojavarusteisiin, säilytykseen ja hävittämiseen.

Käyttöalueita ovat kemian ja teollisuuden prosessit, lääkevalmisteiden ja elintarvikkeiden pitoisuuksien hallinta sekä tutkimus, ympäristö- ja biotieteet. Korkeakoncentrioitu termi toimii yleisenä kuvaavana käsitteenä, jonka tarkka merkitys määräytyy aina kyseisessä kontekstissa.