Koputtaa

Koputtaa on suomalainen verbi, joka tarkoittaa koputtamista tai koputuksen tekemistä pintaa vasten, yleensä kiinnittääkseen huomion tai ilmoittaakseen saapumisesta. Sillä voi viitata sekä ääneen että tekoon—esimerkiksi ovelle koputtamiseen tai pöytään kopauttamiseen.

Käyttö on arkipäiväistä: kun joku tulee käymään, hän yleensä koputtaa ovea. Esimerkki peruskäytöstä: “Minä koputan ovea.” Voi myös puhua tilanteista, joissa kyseessä on tarkkailtavan ääni: “Hän koputti pöytää.” Koputtaminen esiintyy myös kuvailussa, esimerkiksi humoristisissa tai kuvailevissa ilmaisutöissä, joissa koputtamisella on symbolinen tai rytminen sävy.

Kielitieteellisesti koputtaa on säännöllinen -uttaa- verbityyppiä noudattava verbi. Sen lähellä oleva perusmuoto on koputtaa, ja taivutukset ovat esimerkiksi: minä koputan, sinä koputat, hän koputtaa, me koputamme, te koputatte, he koputtavat. Imperfektissä muodot ovat esimerkiksi minä koputin, hän koputti, me koputimme. Perfektissä käytetään yhdessä olla-verbin kanssa koputtanut: olen koputtanut. Substantiiveina käytetään koputus (knock, koputtamisen tapahtuma) ja koputtaminen (toiminta).

Etymologisesti sana vaikuttaa suomalaiselta onomatopoiselta sanalta, joka kuvaa koputtamisen ääntä; tarkkaa kantaa ei välttämättä löydy, mutta äänne on keskeinen osa sen syntyä.

Katsonet: Koputus (äänne), Koputtaminen.