Koordinaatioyhdistelmissä

Koordinaatioyhdistelmissä viittaa kemiallisiin yhdisteisiin, joissa keskussuljeena toimii metalli-ioni tai metalliatomi, jota ympäröivät molekyylit tai ionit, joita kutsutaan ligandeiksi. Ligandit sitoutuvat metallikeskukseen koordinaatiokovarentin sidoksin, joissa ligandilla on tyypillisesti enemmän elektroneja kuin metallilla, ja ne jakavat elektroneja metallin kanssa. Koordinaatioyhdisteiden yleinen kaava on [M(L)n]Xm, jossa M on metalli, L on ligandi, n on koordinaatioluku ja X on vastakkainen ioni.

Koordinaatioluku ilmaisee ligandien lukumäärän, jotka ovat suoraan kiinnittyneet metallikeskukseen. Yleisimmät koordinaatioluvut ovat 2, 3, 4, 5, 6 ja 7, mutta myös korkeampia koordinaatiolukuja esiintyy. Ligandit voivat olla monenlaisia yhdisteitä, kuten vesi (H2O), ammoniakki (NH3), halidit (esim. Cl-, Br-) ja syanidi (CN-).

Koordinaatioyhdisteillä on monia sovelluksia kemiassa ja teollisuudessa. Niitä käytetään katalyytteinä kemiallisissa reaktioissa, esimerkiksi polymeerien valmistuksessa ja orgaanisessa synteesissä. Monet lääkeaineet sisältävät koordinaatioyhdistelmiä, ja niitä käytetään myös väriaineina ja pigmentteinä. Koordinaatioyhdisteiden tutkimus on tärkeää myös esimerkiksi metallien erottamisessa ja puhdistamisessa sekä ympäristösovelluksissa, kuten raskasmetallien poistamisessa jätevesistä.