Koordinaatiopolymeroituminen

Koordinaatiopolymeroituminen on polymeerien valmistusmenetelmä, jossa metalli-ionia käytetään katalyyttinä. Katalyytti koordinoituu monomeerin kanssa, jolloin monomeeri aktivoituu ja voi reagoida muiden monomeerien kanssa muodostaen polymeeriketjun. Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen sellaisten polymeerien valmistuksessa, joissa on monimutkaisia rakenteita tai stereokemiallisia vaatimuksia.

Keskeistä koordinaatiopolymeroitumisessa on katalyytin valinta. Yleisimmin käytettyjä katalyyttejä ovat siirtymämetalliyhdisteet, kuten titaanilla, vanadyylillä tai kromilla pohjautuvat kompleksit. Katalyytin rakenne ja ligandidit vaikuttavat merkittävästi reaktion nopeuteen, polymeerin molekyylipainoon ja sen tasaisuuteen. Koordinaatiopolymeroituminen mahdollistaa tarkan kontrollin polymeeriketjun kasvusta, mikä on tärkeää esimerkiksi erikoiskäyttöön tarkoitettujen materiaalien valmistuksessa.

Tämä polymerointitapa on sovellettavissa monenlaisten monomeerien, kuten olefiinien, diideenien ja syklisyyen eettereiden, polymerointiin. Esimerkiksi polyeteenin ja polypropeenin teollisessa valmistuksessa Ziegler-Natta-katalyytit, jotka ovat koordinaatiokatalyyttejä, ovat olleet erittäin merkittäviä. Koordinaatiopolymeroituminen on myös mahdollistanut uusien polymeerimateriaalien, kuten korkean suorituskyvyn elastomeerien ja erikoismuovien, kehittämisen.