Konsensuksen

Konsensus tarkoittaa laajaa yhteisymmärrystä ryhmän jäsenten kesken päätöksenteossa, näkemyksissä tai tulkinnassa. Termi juontaa latinasta consensus, joka tarkoittaa sopua tai yhteisymmärrystä. Suomessa sanaa käytetään sekä yleisestä hyväksynnästä että tieteellisten, kulttuuristen tai organisatoristen näkemysten yhteisymmärryksestä.

Käytännössä konsensus on prosessi, jossa osallistujat käyvät vuoropuhelua, kartoittavat erimielisyyksiä ja pyritään löytämään ratkaisu, jolle on mahdollisimman laaja tuki. Tavoitteena on laaja hyväksyntä, ei aina yksimielisyys. Prosessi painottaa läpinäkyvyyttä, osallisuutta ja toisten huolenaiheiden huomioon ottamista; päätökset voidaan tehdä, kun suurin osa tai asianmukainen kriteeri on täytetty.

Käyttökonteksteja ovat politiikka, julkishallinto, järjestöt ja yritysmaailma. Tieteessä puhutaan "tieteellisestä konsensuksesta": suurin osa tutkimukseen osallistuvista asiantuntijoista hyväksyy teorian tai johtopäätöksen, usein tukeutuen vahvaan empiiriseen näyttöön. Konsensus-käytännöillä voidaan edistää legitimiteettiä ja kestävää päätöksentekoa, mutta niihin liittyy kritiikkiä: prosessi voi olla hidas, eikä se aina takaa totuutta tai vähemmistöjen oikeuksia.