Kondensaatiopolymeroitumisessa

Kondensaatiopolymeroitumisessa kaksi tai useampi monomeeri reagoi toisiaan muodostaen pitkän polymeeriketjun ja samalla vapautuu pieni molekyyli, yleisimmin vesi tai metanoli. Tämä on esimerkki vaihekasvuisesta polymeroinnista, jossa kaikkien funktionaalisten ryhmien välinen kondensaatioreaktio etenee ja lopullinen polymerin massa riippuu sivutuotteen poistamisesta sekä reaktion etenemisestä tasapainossa.

Monomeerien on oltava funktionaalisia, usein difunktionaalisia. Reaktiot etenevät parhaiten kun sivutuotteen poistaminen on tehokasta, esimerkiksi alipaineen tai kuumennuksen avulla. Tämä erottaa kondensaatiopolymeroinnin additiopolymeroinnista, jossa pääsääntöisesti ei muodostu sivutuotteita.

Käytetyimpiä kondensaatiopolymeereja ovat polyesterit ja polyamidit. PET muodostuu tereftalaattihapon ja etyleeniglykolin kondensaatioreaktiosta, jolloin vesi poistuu; nylon 6,6 syntyy adipihappo- ja hexametyylendiamiinista ja vapautuvan veden kera. Polykarbonaatit ovat myös kondensaatiopolymeerejä, joita valmistetaan kondensaatioreaktioilla, joissa sivutuotteina voi syntyä fenolia tai suoloja.

Käyttökohteita ovat tekstiilit, pakkausmateriaalit ja tekniset muovit. Kondensaatiopolymeeroinnissa tasapainon hallinta sekä sivutuotteen poistaminen ovat keskeisiä tekijöitä lopullisten ominaisuuksien kannalta.