Koloriimetriä

Koloriimetriä viittaa mittausmenetelmään, joka arvioi värien intensiteettiä ja koostumusta numeerisesti. Menetelmä perustuu siihen, että valo absorboituu eri aineissa eri tavoin eri aallonpituuksilla. Koloriimetriaa käytetään laajalti kemian, biotekniikan, ympäristöanalyysin ja teollisuuden alalla.

Koloriimetrin periaate perustuu Beer-Lambertin lakiin, joka kuvaa, kuinka valon absorptio riippuu aineen pitoisuudesta ja reagenssin optisesta ominaisuudesta. Mittaus tapahtuu yleensä spektrofotometrillä, joka mittaa valon läpäisevyyttä tai absorptiota tietyssä aallonpituuksissa. Tuloksena saadaan absorptioarvo, joka korreloi aineen pitoisuuden kanssa.

Koloriimetriaa käytetään esimerkiksi veden laadun tarkastuksessa, kun mitataan esimerkiksi fosfaattien tai nitraattien pitoisuuksia. Myös elintarviketeollisuudessa sitä hyödynnetään värien ja epäpuhtauksien seurantaan. Menetelmä on nopea, herkkä ja suhteellisen edullinen verrattuna muihin analyyttisiin tekniikoihin.

Koloriimetrin tärkein rajoite on se, että se mittaa vain tietyn aineen spesifisiä reaktioita. Jos reagenssi ei reagoi tarkasteltavan aineen kanssa, mittaus ei anna luotettavaa tulosta. Siksi koloriimetriaa käytetään parhaiten, kun on olemassa vakiintuneet, spesifiset reagenssit ja mittausmenetelmät. Menetelmän tarkkuutta voidaan parantaa kalibroimalla laite tunnettujen pitoisuuksien avulla.