Kolloiditiedettä

Kolloiditiedettä, tai kolloidikemiaa, on tieteenala, joka tutkii kolloideja. Kolloidi on aine, joka koostuu kahdesta tai useammasta faasista, joista yksi on jakautunut hienojakoisena toiseen. Tyypillisesti kyseessä on kiinteä aine, joka on dispergoitunut nesteeseen tai kaasuun. Kolloidien hiukkaskoko vaihtelee tyypillisesti välillä 1 nanometri ja 1 mikrometri.

Kolloidisysteemit eroavat todellisista liuoksista, joissa liuenneet aineen hiukkaset ovat molekyylikokoisia ja näkymättömiä paljaalle silmälle. Kolloidihiukkaset ovat liian pieniä liukenemaan, mutta niitä ei voida myöskään suodattaa tavallisilla suodattimilla. Ne pysyvät tasaisesti jakautuneina, eivätkä ne laskeudu painovoiman vaikutuksesta.

Esimerkkejä kolloideista ovat maito (rasvapisaroita vedessä), savi (hiukkasia vedessä), sumu (vesipisaroita ilmassa) ja savukkeen savu (kiinteitä hiukkasia ilmassa). Kolloidit ovat läsnä monissa luonnollisissa ja teollisissa prosesseissa. Niiden ominaisuuksiin vaikuttavat hiukkasten koko, muoto, pintakemia ja ympäröivä väliaine.

Kolloiditiedettä hyödyntää monilla aloilla, kuten lääketieteessä (esimerkiksi lääkkeiden annostelussa), elintarviketeollisuudessa (esimerkiksi juomien ja kastikkeiden valmistuksessa), paperinvalmistuksessa ja materiaalitieteessä. Kolloidien stabiilisuuden ja käyttäytymisen ymmärtäminen on keskeistä monien teknologisten sovellusten kehittämisessä ja optimoinnissa. Alan tutkimus keskittyy muun muassa kolloidien muodostumiseen, stabiilisuuteen, aggegoitumiseen ja erilaisiin vuorovaikutuksiin.