Kokonaishemoglobiinimäärä

Kokonaishemoglobiinimäärä tarkoittaa veren hemoglobiinin määrää per tilavuus veren kokonaismäärässä. Se kuvaa veren hapenkuljetuskykyä ja on osa yleisimmin käytettyä täydellisen verenkuvan (CBC) mittauskokonaisuutta. Hemoglobiini sijaitsee punasoluissa, minkä vuoksi mittaustulos heijastelee sekä punasolujen määrää että verivolyymin tilavuutta. Tulokset ilmoitetaan yleensä grammoina heoglobiinia per litra veren (g/L) tai grammoina per decilitra (g/dL).

Mittaustavat ja laboratorioarvot: Nykyisin katsottuja arvoja saadaan useimmiten automaattisilla hematologian analysaattoreilla, jotka käyttävät fotometrisia tai värimetodillisia periaatteita. Aiemmin käytetty cyanmethemoglobin-menetelmä on yhä tunnettu, mutta monet modernit järjestelmät mittaavat Hb-pitoisuutta osana laajempaa verenkuvaa. Hemoglobiinipitoisuus on tiukasti standardoitu laboratorioarvo, eikä sitä tulkita yksin, vaan se yhdistyy muita mittauksia kuten hematokriittiin ja punasolujen määrään.

Tulkinta ja kliininen merkitys: Alhainen kokonaishemoglobiinimäärä viittaa anemiaan, jonka syitä voivat olla raudanpuute, krooninen sairaus, B12- tai folaattivaje, punasolujen hajoaminen tai verenvuoto. Korkea Hb voi viitata polycythemiaan, joka voi johtua perinnöllisistä tiloista, hypoksiasta (korkea ilmanalan taso, tupakointi) tai nestehukkaisuudesta. Tulkinta on aina kontekstuaalista ja ottaa huomioon potilaan ikä, sukupuoli sekä elinolosuhteet.

Viitearvot ja vaihtelut: Viitearvot vaihtelevat iän, sukupuolen ja ilmanalan mukaan sekä laboratorioittain. Tyypillisesti aikuisilla miehillä Hb on noin 135–170 g/L ja naisilla noin 120–155 g/L. Tulokset tulee verrata paikalliseen reference-arsenaliin.

Harjoittelu ja rajoitteet: Ennenlaboratorioiset tekijät, kuten näytteen laatu, nestetasapaino ja äskettäinen transfuusio, voivat vaikuttaa arvoon. Kokonaishemoglobiinimäärä on osa CBC:tä ja käytetään sekä anemiaan että muiden tilojen seurannassa.