Kokonaisenergiankulutuksen

Kokonaisenergiankulutuksen käsite tarkoittaa talouden kokonaisenergian käyttöä tietyn ajanjakson aikana, tavallisesti vuosi. Se kattaa energian käytön kaikilla sektoreilla: kotitaloudet, teollisuus, liikenne, palvelut sekä energian muuntamisen ja siirron häviöt, ja siksi se kuvaa energian kokonaiskysyntää maassa. Kokonaisenergiankulutuksen määrä ei aina vastaa maahan tuotetun energian määrää, koska energiaa voidaan käyttää erilaisiin päämääriin ja osa energiasta kuluu muuntamisessa sekä siirrossa.

Mittaustavat ja yksiköt vaihtelevat: yleisimmin kokonaisenergian kulutus ilmoitetaan jouleina tai tonne-öljyekvivalentteina (toe) tai eksajouleina (EJ). Kansainvälisissä tilastoissa erotetaan usein primaarien energian kulutus ja loppukulutus: primaarien energian kulutus mittaa energian kokonaisuutta hankintahetkellä ennen muuntoa, kun taas loppukulutus kuvaa energiaa, joka käytetään loppukäyttäjille.

Keskeisiä ajureita ovat väestönkasvu, bruttokansantuote, energiatehokkuus, energian hinta sekä siirtymä kohti puhtaampia polttoaineita ja sähköistymistä. Maakohtaiset erot vaikuttavat kokonaiskulutuksen kehitykseen: talouskasvun myötä kulutus voi kasvaa, vaikka energian intensiteetti, eli kulutetun energian määrä per tuotettu yksikkö, pienenee. Tilastot ovat olennaisia energiapolitiikalle, ilmastonmuutoksen torjunnalle ja energian turvallisuudelle sekä kansainvälisissä vertailuissa että kansallisessa suunnittelussa.

Haasteina ovat tilastointien yhdenmukaisuus, ajantasaisuus sekä rajapinnat muiden energiamäärien, kuten sähköisen liikenteen, huomioimisessa.