Kokeilutoiminnassa

Kokeilutoiminnassa tarkoitetaan järjestettyjä kokeiluja, joissa uusia toimintatapoja, palveluita tai rakenteita testataan rajatussa kontekstissa ja ajallisesti lyhyessä mittakaavassa. Tavoitteena on oppia siitä, mikä toimii ja mitä ei, sekä tuottaa tiedon pohjana päätöksille laajemmasta käyttöönotosta, kiertäen suuria riskejä.

Toiminnan keskeisiä piirteitä ovat rajattu koko ja aikaväli, selkeät tavoitteet ja mittarit, sekä valvonta- ja evaluaatioprosessi. Kokeilua johtaa usein määrältään tai rahoitukseltaan rajattu projektiryhmä, ja siihen liittyy sidosryhmien osallistuminen sekä läpinäkyvyys. Tämä lähestymistapa korostaa kokeilun oppimista ja todellisten vaikutusten ymmärtämistä ennen laajempaa käyttöönottoa.

Kokeilutoimintaa sovelletaan erityisesti julkisessa hallinnossa sekä kunnissa ja valtionhallinnon virastoissa. Siinä rahoitus voi tulla valtion budjetista, alueellisista varoista tai EU-rahastoista, ja tulokset käytetään päätöksenteossa: jatketaanko, laajennetaanko vai lopetetaanko kokeilu.

Esimerkkejä kokeilutoiminnasta ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudenlaiset malli- tai digitalisaatiokokeilut sekä koulutuksen tai ympäristöpolitiikan pilotoinnit. Kokeilutoiminta tähtää käytännön osoituksiin siitä, mitkä toimenpiteet ovat tehokkaita, kustannustehokkaita ja soveltuvia laajempaan käyttöön.