Kohorttitutkimuksissa

Kohorttitutkimukset ovat epidemiologian tutkimusmenetelmä, jossa tutkittavat jaetaan aluksi altistumistilan mukaan ja seurataan ajan kuluessa lopputulosten ilmenemistä. Kohortti voi koostua altistuneista ja altistumattomista ryhmistä, ja tutkittavien taustaoireiden ilmaantuvuutta mitataan incidenssin avulla. Tutkimukset voivat olla prospektiivisia, retrospektiivisiä tai ambidirektionaalisia: prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa altistus määritellään alussa ja osallistujia seurataan tulevien tapahtumien varalta; retrospektiivisessa tutkimuksessa sekä altistus että lopputulos selvitetään menneisistä rekisteritiedoista. Ambidirektionaaliset tutkimukset yhdistävät menneisyyden exposure-tiedon nykyisiin tuloksiin.

Tulosten tulkinnassa käytetään usein suhteellisia riskejä (risk ratio, RR) tai hazard-suhteita (HR) sekä incidenssiriskejä. Aikasidonnaiset analyysit, kuten Coxin malli, huomioivat tapahtuma-ajan ja mahdollistavat useiden tekijöiden (muuttujien) säätämisen. Kohorttitutkimukset sallivat useiden lopputulosten tutkimisen samalla altistuksella ja tarjoavat vahvan temporaalisen yhteyden todentamisen. Ne antavat vähemmän muistiharhaa kuin tapaus-verrokkitutkimukset, mutta ovat usein kalliita, vaativat suuria näytteitä ja ovat alttiita häiriötekijöille sekä osallistujien poistumiselle seurannasta.

Esimerkkeinä mainitaan sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden selvittäminen sekä Framinghamin sydän­tutkimus. Kohorttitutkimukset ovat keskeinen lähestymistapa epidemiologiassa.