Kohorttitutkimuksessa

Kohorttitutkimus on epidemiologinen tutkimusmenetelmä, jossa suuri joukko ihmisiä (kohortti) valitaan alusta asti tutkittavaksi ja seurataan ajan kuluessa erilaisten altisteiden ja tulosten yhteyksiä. Tutkimuksessa selvitetään, miten altistus vaikuttaa tuleviin tapahtumiin, kuten sairauksiin tai kuolleisuuteen. Kohortti voi olla avoin tai suljettu, ja sitä voidaan toteuttaa prospektiivisesti, jolloin data kerätään tulevaan aikaan, tai retrospektiivisesti, jolloin tutkimus perustuu olemassa olevaan historialliseen tietoon ja rekisteritietoihin.

Altisteina voivat olla käyttäytyminen, ympäristötekijät, lääketieteelliset hoidot tai geneettiset sekä sosioekonomiset tekijät. Tulokset voivat olla monenlaisia: sairaudet, kuolleisuus tai elinajanodote. Analyyseissä käytetään usein incidenssiriskin mittaamista sekä riskisuhdetta (RR) tai hazard ratioa (HR), ja tuloksia esitetään esimerkiksi henkilötyövuosien ja incidenssien avulla.

Kohorttitutkimusten etuja ovat oikea-aikainen temporaalinen suhde (altistus ennen tulosta), mahdollisuus tutkia useita lopputuloksia ja antaa karkean kuvan väestön riskeistä sekä tallentaa muutoksia seuranta-aikana. Rajoitteita ovat confoundingin vaikutus, valikoitumisharha sekä mittausvirheet altistuksissa ja lopputuloksissa; lisäksi seuranta voi olla pitkä ja kallis.

Esimerkkejä merkittävistä kohorttitutkimuksista ovat Framinghamin sydän- ja verisuonitauditutkimus, Nurses’ Health Study sekä UK Biobank. Kohorttitutkimukset ovat keskeisiä väestötiedon lähteitä kroonisten sairauksien riskitekijöiden kartoittamisessa ja terveysstrategioiden kehittämisessä.