Kohokuviointi

Kohokuviointi on koristeellinen ja/tai funktionaalinen tekniikka, jolla pinnalle saadaan kohonnut tai syvennetty kuvio. Tekniikkaa käytetään eri materiaaleissa, kuten paperissa, kankaissa, nahassa, metallissa ja keramiikassa. Kohokuvioinnin perusidea on kuvion muodon siirtäminen ja kolmiulotteinen vaikutelma pinnalle.

Yleisimmät kohokuvioinnin menetelmät voidaan jakaa kuivakohokuviointiin ja lämpökohokuviointiin. Kuivakohokuvioinnissa käytetään muotteja, kohokuviointikansioita tai muita puristimia sekä telan tai puristimen avulla landsaatava kuvio, jolloin syntyy kohonnut pinta ilman lämpöä. Lämmityskohokuvioinnissa kuvio piirretty musteella tai sääntelemällä inkiellä, jonka päälle sirotellaan kohoavaa jauhetta (embossing powder). Kuviopinta kiinnittyy ja kohoaa, kun jauhe lämmitetään.

Aluekohtaisesti kohokuviointi voi olla sekä visuaalinen että tactiilinen: paperin ja pakkausten käyttökohteissa se lisää arvostettavuutta ja turvallisuutta, sillä kohokuviointi on helposti tuntua ja havaittavissa. Taide- ja käsityökonteissa se tarjoaa mahdollisuuden luoda yksilöllisiä kuviopintoja ilman väriä tai monimutkaisia väriyhdistelmiä. Metallityöskentelyssä kohokuviointi voi tarkoittaa repasé’n ja käsityötä, jolloin levyihin ja metallilevyihin muodostetaan kohokohtia ja reliefejä.

Kohokuviointi on vanha ja kansainvälisesti käytetty tekniikka, jota hyödynnetään sekä käsityö- että tuotantoympäristöissä. Se nähdään sekä visuaalisena että rakenteellisena keinona tehdä materiaaleista monimuotoisempia ja tunnistettavammin kolmiulotteisia.