Koaksiaaliliitäntä

Koaksiaaliliitäntä on yleinen signaalinsiirtoyhteys, jota käytetään muun muassa televisio-, radio-, tietoliikenne- ja tietokoneverkkojen alalla. Liitäntä koostuu kahdesta johtimesta: sisäisestä johtimesta, joka on yleensä kuparista tai alumiinista, ja ulkoisesta suojakuoresta, joka on metallinen verkko tai kalvo. Johtimien välissä on eriste, joka estää signaalien vuotamisen ulos. Koaksiaalikaapelin päässä on liitin, joka mahdollistaa yhteyden laitteisiin kuten televisioihin, antenneihin tai modemeihin.

Koaksiaaliliitäntöjen etuna on hyvä suojaus sähkömagneettisilta häiriöiltä, mikä tekee niistä sopivia signaalien siirtoon epäsuotuisissa olosuhteissa. Lisäksi ne kestävät hyvin ulkoisia vaurioita ja ovat helppokäyttöisiä. Yleisimmin käytettyjä koaksiaaliliitäntöjä ovat BNC-, F- ja RCA-liittimet, joista BNC on yleensä nopeampi ja korkealaatuisempi, kun taas F-liitin on halvempi ja yleisempi kaapelitelevisioverkkojen yhteydessä.

Koaksiaalikaapelin valinta riippuu tarvittavan taajuuslähteen ja siirtoyhteyden vaatimuksista. Esimerkiksi HDTV-signaalien siirtoon tarvitaan korkealaatuisempi kaapeli kuin perinteiseen analogiseen televisioon. Liitäntä on myös helppo asentaa ja korjata, mikä tekee siitä suositun myös kotikäyttöön. Nykyisin koaksiaaliliitäntöjä käytetään yhä vähemmän uusissa tietoliikennejärjestelmissä, mutta ne ovat edelleen tärkeitä vanhoissa ja analogisissa järjestelmissä.