Koaksiaaliliittimien

Koaksiaaliliittimet ovat mekaanisia liittimiä, joilla koaksiaalikaapelit voidaan kytkeä RF- tai videosignaleja siirtäviin laitteisiin. Ne on suunniteltu pitämään kaapelin impedanssi mahdollisimman hyvin, minimoimaan heijastukset ja suojaamaan signaalia ulkoisilta häiriöiltä sekä tarjoamaan kestävä ja luotettava liitäntä.

Yleisimmät koaksiaaliliitinlajit ovat BNC, N, SMA, SMC, TNC sekä pienemmät kuten SMB, MCX ja MMCX. Myös F-tyypin (koaksiaalinen TV-liitin) ja RCA/ phono -tyypin liittimiä käytetään laajasti kuluttajatason sovelluksissa. Lisäksi on olemassa pienempiä kiinnitys- ja tartuntaratkaisuja, kuten U.FL- ja Murata-tyyppiset liittimet, joita käytetään laitteistotasolla. Liittimet voivat olla 50 ohmia tai 75 ohmia, ja valinta riippuu sovelluksesta: 50 ohmia käytetään yleisimmin RF-lähettimissä ja mittauslaitteissa, 75 ohmia taas videointi- ja television signaalin siirrossa.

Kytkentätyypin mukaan liittimet voivat olla kierteellisiä (N, F, TNC) tai lukittuvia/pohjiltaan kiinnittyviä (BNC, SMA), ja joidenkin välillä on erilliset kytkimen mekanismit (esim. BNC:n bayonet-kytkin). Asennuksessa liike- ja ympäristöolosuhteet huomioidaan: monet liittimet on suojattu säänkestävyyden, vesitiiveyden tai suurta tehoa varten.

Koaksiaaliliittimien valintaan vaikuttavat impedanssi (yleisesti 50 tai 75 ohmia), taajuusalue, ympäristöolosuhteet, haluttu liitäntätyyppi ja mekaaninen kestävyys sekä kaapelin päätymenetelmät (juotos, crimp, puristus). Standardit ja valmistajien suositukset auttavat varmistamaan yhteensopivuuden koko järjestelmässä.