Kliseisyyden

Kliseisyyden käsite kuvaa tilaa tai laatua, jossa ilmaisut, tarinankäänteet tai hahmot toistuvat laajalti ja säilyttävät tutun, usein ennalta-arvattavan vaikutelman. Kliseisyys näkee ympärillään nopeasti tunnistettavia rakennetta, kuten yleisiä sanankäytön, kuvakuvia tai juonivetoja, jotka eivät yllätä tai haastamatta kuulijaa.

Sana on lainattu suoraan ranskankielisestä clichéd/klisé -käsitteestä sekä sen käytöstä monissa kieliyhteisöissä. Suomessa yleisiä ovat muodot klisee ja kliseinen, sekä niihin liittyvä kliseisyys. Käsitteellä viitataan sekä kielellisiin ilmaisuviin että kertomuksellisiin rakenteisiin.

Kliseisyyttä tavataan erityisesti mediassa, kirjallisuudessa, elokuvissa, televsiossa ja mainonnassa. Yleisiä kliseitä ovat esimerkiksi stereotypioihin nojaavat hahmot, tutut juonikaaret, romanttiset toteutukset tai myyvät, mutta ennalta-arvattavat loppuratkaisut. Kliseisyys voi ilmetä myös visuaalisissa kuvasavoissa, vuoropuhelussa ja metaforien käytössä.

Kliseisyyden säilymiseen vaikuttavat useat tekijät. Yhdenmukaisuus ja arvaamiskäytännöt voivat nopeuttaa viestintää sekä tuottaa turvallisen, helposti ymmärrettävän kokemuksen. Toisaalta kriitikot näkevät kliseisyyden heikentävän luovuutta, rajoittavan ajattelua ja vahvistavan stereotypioita. Toisaalta kliseitä voidaan käyttää tarkoituksellisesti huumorissa, parodiassa tai itseironian välineinä, jolloin ne palauttavat huomion kielen ja tarinankulun tavasta, ei niinkään sanelun.

Vältäminen tai kiertäminen vaatii uusia näkökulmia, kontekstin huomioon ottamista sekä rohkeaa kielellistä ja kerronnallista kokeilua.