Kirkastamista

Kirkastamista on suomen kielen substantiivinen muodostuma, joka kuvaa toiminnan tai prosessin vaikutusta: jonkin muun asian kirkastamista, valaisemista tai selkeyttämistä. Se on johdettu verbistä kirkastaa, joka tarkoittaa sekä valoisuuden lisäämistä että asian selventämistä. Käyttö vaihtelee arkipuheesta tekniseen kieleen, ja sana viittaa sekä visuaalisen kirkkauden lisäämiseen että mielensisäisen ymmärryksen parantamiseen.

Käyttökontekstit voivat olla esimerkiksi seuraavat: selkeys ja ymmärrettävyys – "asian kirkastaminen" tarkoittaa, että epäselvyydet vähenevät; visuaaliset mediat – "kirkastaminen" voi tarkoittaa kuvan kirkastamista, valotuksen säätöä tai kontrastien vahvistamista; kosmetiikassa ja ihonhoidossa sitä käytetään kuvaamaan tuotteiden lupaa parantaa ihon sävyä tai hehkua. Kielessä kirkastamista käytetään sekä konkreettisessa että abstraktissa merkityksessä, ja se on yleisesti ymmärrettävä termi eri aloilla.

Kielitieteellisesti kirkastamista on partitiivimuoto sanasta kirkastus eli kirkastaminen. Sitä käytetään esimerkiksi lauseissa kuten "kirkastamista varten" tai "kirkastamisen tarve on ilmeinen". Saman sanan muodot kattavat myös директ, kuten "kirkastus" (substantiivi, jolla on sekä yleinen merkitys kirkkauden lisäämisestä että uskonnollisessa kontekstissa viittaus Transfiguraatioon) sekä adjektiivi "kirkas".