Kirjoitusluenta

Kirjoitusluenta on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan kirjoitetun kielen lukemiseen ja ymmärtämiseen liittyvää osaamista. Siihen sisältyy sekä kirjoitusmerkkien äänteellistä purkamista (dekoodausta) että sanaston ja lauseiden merkityksen tulkintaa sekä tekstin kokonaisuuden ymmärtämistä.

Kirjoitusluenta kehittyy varhaislapsuudessa ja peruskoulussa äänne–kirjain-yhteyksien oppimisesta, sanojen tunnistamisesta nopeammin, sekä lukusujuvuuden ja tekstin ymmärryksen kehittyessä. Tärkeässä roolissa ovat myös lukustrategiat, kuten kontekstin hyödyntäminen, pääidean ja tekstin rakenteen tunnistaminen sekä merkityksen rakentaminen.

Opetuksessa kirjoitusluennan tukemiseen käytetään usein eksplisiittistä opetusta fonemisen tietoisuuden kehittämiseen, kirjain-äänneoppiin perustuvia harjoituksia sekä sanaston ja tekstin ymmärtämisen harjoituksia. Lukemisen ja kirjoittamisen vuorovaikutus voidaan vahvistaa järjestelmällisesti esimerkiksi yhteis- ja ohjatun lukemisen sekä kirjoittamisen tehtävien kautta.

Arvioinnissa kiinnitetään huomiota sekä dekoodausnopeuteen ja -tarkkuuteen että ymmärryksen syvyyteen sekä kykyyn tehdä tulkintoja ja soveltaa tekstiä. Termin käyttö vaihtelee: jotkut pitävät kirjoitusluetta osana yleistä lukutaitoa, toiset erottavat sen tarkemmin kirjoitettua kieltä hallitsevien prosessien leikkauspintana. Kaiken kaikkiaan kirjoitusluenta kuvaa kirjoitetun kielen lukemisen ja tulkinnan prosesseja.