Kinakiinhibiittorit

Kinakiinhibiittorit ovat lääkkeitä, jotka estävät kinaasien toimintaa solussa. Kinaasit ovat entsyymejä, jotka fosforyloivat proteiineja ja välittävät signaalipolkuja, joilla säädetään solujen kasvua, erilaistumista ja eloonjäämistä. Estämällä näitä polkuja kinaiini inhibiittorit voivat hidastaa tai pysäyttää syöpäsolujen kasvun sekä vähentää tulehduksellisten prosessien aktivoitumista. Ne ovat keskeinen osa nykyaikaista syövän hoitoa ja niitä käytetään myös joidenkin autoimmuunien sairauksien hoidossa.

Kinase-estäjiä voidaan luokitella sen mukaan, mihin kinaasiin ne vaikuttavat. Tyrosiinikinaasin estäjät (TKIs) ovat yleisimpiä syövän hoidossa. Seriin/treoniinikinaasin estäjät vaikuttavat solun sisäisiin kinaaseihin, ja jotkut inhibiittorit kohdistuvat useisiin kinaaseihin (monikinaasi-inhibiittorit). Kinase-estäjiä voidaan jakaa reseptorikinaasien (RTK) kohdekiin ja ei-reseptorikinaasien kohteisiin vaikuttaviin estäjiin. Useimmat ovat ATP-competitive estäjiä, jotka kilpailevat ATP:n kanssa kinaasin aktiivisessa kohdassa, mutta on myös allosterisia ja covalent-inhibiittoreita.

Käyttö: Kinase-estäjiä käytetään pääasiassa syövän hoidossa, mutta myös autoimmuunisairauksien hoidossa. Esimerkkejä ovat imatinibi BCR-ABL:n estäjänä CML:ssä ja GIST:issä; EGFR-estäjät kuten erlotinibi ja gefitinibi NSCLC:ssä; ALK-inhibiittorit kuten crizotinibi; sekä monikinaasi-inhibiittorit kuten sorafenibi ja sunitinibi. Lisäksi JAK-inhibiittorit (tofacitinibi, baricitinibi) ovat käytössä joissakin autoimmuunisairauksissa.

Haasteina ovat resistenssi, haittavaikutukset ja kehityksen tarve tarkempaan kohdentuvuuteen. Minituotteita tarkoitetaan, että kohdekinaasi mutatoituu tai kompensaatiopolut aktivoituvat, mikä heijastuu hoitovasteen heikkenemiseen. Tutkimus suuntautuu parempaan selektiivisyyteen, yhdistelmähoitoihin ja uusien allosteristen sekä covalent-inhibiittoreiden kehittämiseen.