Kimmokertoimet

Kimmokertoimet ovat taloustieteessä ja yhteiskuntatieteissä käytettyjä mittareita, jotka kuvaavat sitä, miten yksi muuttuja reagoi toisen muuttujan muutokseen. Ne mittaavat muuttujan reagointivoiman suuruutta prosentuaalisin mittayksiköin, jolloin voidaan ymmärtää ja ennakoida esimerkiksi hintamuutosten vaikutuksia kysyntään tai tarjontaan.

Yleisimpiä kimmokertoimia ovat hinta-elastisuus, tuloelastisuus ja ristieelastisuus. Hinta-elastisuus mittaa, kuinka paljon kysyntä tai tarjonta reagoi hinnan muutokseen. Tuloelastisuus kuvaa kysynnän tai tarjonnan herkkyyttä tulojen muutoksille. Ristieelastisuus kuvaa, miten yhden tuotteen hinnan muutos vaikuttaa toisen tuotteen kysyntään. Kaikki kimmokertoimet ovat suuruudeltaan ja merkiltä liittyviä, joten ne voivat sijaita positiivisella tai negatiivisella alueella riippuen rakenteesta ja kontekstista.

Laskentakaava on yleinen: kimmokerroin E on Y:n prosentuaalisen muutoksen ΔY ja X:n prosentuaalisen muutoksen ΔX suhde, eli E ≈ (ΔY / Y) / (ΔX / X). Välineellisesti käytännössä usein käytetään logaritmista derivoimointia, jolloin E vastaa tulojen ja hinnan välisen suhteen tangentin jyrkkyyttä:

Esimerkki: jos hinta nousee 10 prosenttia ja kysyntä laskee 5 prosenttia, kimmokerroin E on -0,5 (eli kysynnän herkkyys hinnalle on puolet negatiivisella puolella).

Käyttö ja rajoitteet: kimmokertoimia käytetään hinnoittelun, veropolitiikan ja kysyntäennusteiden tukena sekä poliittisten päätösten arvioinnissa. Niiden arvoja tulisi tulkita kontekstisidonnaisesti, sillä ne voivat muuttua ajanjaksosta, lähtötilanteesta ja tuotteen ominaisuuksista riippuen. Lisäksi kimmokertoimet ovat tilastollisia arvioita, jotka voivat olla epävakaasti määriteltyjä pienissä näytteissä tai epälineaarisissa suhteissa.