Kiintolevyliitännät

Kiintolevyliitännät viittaavat tapoihin, joilla tietokoneen emolevy kommunikoi kiintolevyn kanssa. Tärkeimmät ja yleisimmät liitäntästandardit ovat SATA ja NVMe.

SATA (Serial ATA) on ollut pitkään yleisin liitäntätyyppi perinteisille kovalevyille (HDD) ja myös SSD-asemille. Se tarjoaa kohtuullisen nopeuden tiedonsiirtoon, ja se on edelleen yleinen monissa pöytätietokoneissa ja kannettavissa tietokoneissa. SATA-liitäntä käyttää kahta kaapelia: toinen tiedonsiirtoon ja toinen virransyöttöön.

NVMe (Non-Volatile Memory Express) on uudempi ja huomattavasti nopeampi liitäntästandardi, joka on suunniteltu erityisesti SSD-asemien suorituskyvyn maksimoimiseksi. NVMe-asemat hyödyntävät PCIe-väylää, joka tarjoaa huomattavasti suuremman kaistanleveyden kuin SATA. Tämä mahdollistaa merkittävästi nopeammat luku- ja kirjoitusnopeudet, mikä lyhentää käyttöjärjestelmän käynnistysaikoja ja ohjelmien latautumista. NVMe-asemat ovat yleistyneet nopeasti uusissa tietokoneissa, erityisesti korkean suorituskyvyn järjestelmissä ja pelitietokoneissa.

Vanhempia liitäntöjä, kuten IDE (Integrated Drive Electronics) tai PATA (Parallel ATA), käytettiin aiemmin, mutta ne ovat käytännössä poistuneet käytöstä nykyaikaisista tietokoneista niiden huomattavasti hitaamman nopeuden vuoksi verrattuna SATA- ja NVMe-liitäntöihin. Kiintolevyliitännän valinta vaikuttaa suoraan tallennustilan suorituskykyyn ja järjestelmän yleiseen nopeuteen.