Kiihtyvyyteen

Kiihtyvyyteen on illatiivin muoto sanasta kiihtyvyys. Suomesssa kiihtyvyys tarkoittaa sekä fyysistä suuruutta että kielellistä muotoa, jolla ilmaistaan siirtymää kohti kiihtyvyyttä tai liikesuuntaiseen muutokseen liittyviä ilmaisuita. Fysikaalisesti kiihtyvyys on ajan mittaan velocityn muutoksen nopeus ja se on vektorisuure, jolla on suunta sekä suuruus.

Kiihtyvyys kuvaa, kuinka nopeasti nopeus muuttuu. Määräytyessä yksinkertaisessa tapauksessa a = dv/dt, eli nopeuden muutos jaettuna ajalla. Kolmiuloitteisesti kiihtyvyys on vektori, jonka komponentit voivat vaihdella riippuen suunnasta. Yleisimpiä tiloja ovat vakaa kiihtyvyys, jossa a on vakio (esim. vakiokiihtyvyys) sekä muuttuva kiihtyvyys, jolloin a = a(t) tai a = a(x, t).

Tärkeimmät yhteydet ovat v = v0 + a t ja s = s0 + v0 t + 1/2 a t^2, kun kiihtyvyys on vakio. Pituusmatka ilman käyrää nopeutta voidaan hetkittäin integroida. Maapallolla gravitaatiokiihtyvyys on noin 9,81 m/s^2 kohti Maata. Kiihtyvyyden laki liittyy Newtonin toiseen lainiin F = m a, jonka mukaan kappaleen kiihtyvyys määräytyy siihen vaikuttavan voiman ja massan perusteella.

Käytännössä kiihtyvyyden mittaamiseen käytetään kiihtyvyysmittareita (acceleration sensors) ja liike- ja asennustunnistimia. Puhelimissa, ajoneuvoissa, robotiikassa ja liikuntaelektroniikassa kiihtyvyyden mittaukset mahdollistavat muun muassa liikkeen rekisteröinnin, invarianssin ja turvallisuussovellukset.

Kiihtyvyyteen on siten sekä fyysinen käsite että kielellinen muoto, jota käytetään ilmaisemaan muutosta liikkeessä sekä kuvaavasti että teknisissä yhteyksissä.