Kierreisyys

Kierreisyys on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan kiertymisen, kiertämisen tai kierteisen rakenteen ominaisuutta. Sana muodostuu sanasta kierre (kierto, spiraali, kiertynyt muoto) sekä -isyys-päätteestä, joka ilmaisee tilan tai ominaisuuden. Kierreisyys on yleiskäsite, jota käytetään sekä arkipäiväisessä kielessä että tieteellisessä keskustelussa viittaamaan johonkin, jolla on kiertynyt, spiraalinen tai kierteinen muoto.

Käyttöalueet vaihtelevat kontekstin mukaan. Luonnossa ja tekniikassa kierreisyydellä viitataan usein kappaleisiin, joiden geometria ei ole suora: esimerkkejä ovat DNA:n ja proteiinien heikelaatuiset heliksit, sekä köysien, kaapeleiden ja kuitujen kierteinen rakenne. Geologisessa mielessä kierreisyys voi kuvata muodostumien kiertymiä ja kerrostumien asettelun mutkittelua. Matematiikassa ja fysiikassa termiä käytetään kuvaamaan rakenteiden tai kenttien kiertoa tai linkittymää, ja tarkempia mittauksia antavat erityiset käsitteet kuten torsio ja heliciteetti.

Kielessä kierreisyys voi olla myös kuvaannollinen: se viittaa tilanteen monimutkaisuuteen, mutkikkuuteen tai toistuvaan, kiemurtelevaan luonteen. Kierreisyys on siis sekä sanallinen kuvaus kiertymyksestä että yleinen, ei- tekninen viittaus spiraalimaisiin rakenteisiin eri alalla. See also: kierre, spiraali.