Kielimuuttoilmiöiden

Kielimuuttoilmiöiden on kielitieteen termi, joka kuvaa ilmiöitä, joissa muuttoliike ja kielten välinen kontakti tuottavat kielen muutoksia. Ne voivat koskea kaikkia kielen osa-alueita, kuten ääntejärjestelmiä, leksikkoa, morfologiaa ja syntaksia sekä kielellistä käytäntöä. Tutkimusalueen ytimessä on ymmärtää, miten kielten kohtaaminen ja sukupolvien välinen liikkuvuus synnyttävät uusien sanojen ja rakenteiden syntyä sekä vanhojen rakenteiden muutoksia.

Tyypillisiä ilmiöitä ovat lainasanat sekä kalkauslainaisten (kalkaus) sanamuotojen omaksuminen, äänteiden sopeutuminen lainausten vaikutuksesta, sekä morfologisen ja syntaktisen rakenteen lainaaminen. Koodinvaihto ja muu kaksikielinen vaihtelu ovat yleisiä sosiaalisia ilmentymiä näissä konteksteissa. Pitkällä aikavälillä kielimuuttoilmiöt voivat altistaa pidgin- ja kreolikielille kehittymisen sekä synnyttää uusia murteita tai kontaktikreoleja.

Kielimuuttoilmiöiden tutkimus kattaa sekä historialliset että nykyhetkiset tilanteet. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten kontaktit vaikuttavat äänteisiin ja sanastoon, miten valta-asetelmat ja maahanmuuttajaryhmien suhteet muovaavat kielen säilymistä tai muuttumista, sekä miten muuttoliike ja kontaktit leviävät alueellisesti ja ajan myötä. Tutkimusmenetelmät yhdistävät kenttätyön, kielimuistijulkaisut, korpus- ja areal-lingvistiikan sekä sosiolingvistiset haastattelut.