Kielikuvallisuutta

Kielikuvallisuus tarkoittaa kielellistä kykyä luoda kuvia, mielikuvia ja aistikokemuksia lukijassa sanojen kautta. Se rakentuu kielikuvista, kuten metaforista ja vertauksista, mutta ulottuu myös personifikaatioon, symboliikkaan ja allegoriaan sekä ilmaisun rytmiin ja äänimaailmaan. Kielikuvallisuus on keskeinen ilmaisukeino kirjallisuudessa ja muussa viestinnässä, kun halutaan välittää tunteita, ilmapiiriä tai abstrakteja käsitteitä konkreettisella tavalla.

Kielikuvallisuus rakentuu useilla keinoilla. Metafora asettaa yhden asian toisen asian nimeksi, esimerkiksi "elämä on matka". Vertaus tuo saman kuvan käyttämällä sanaa kuin, esimerkiksi "elämä on kuin matka". Personifikaatio antaa ihmis- tai eläin-ominaisuuksia ei-elollisille asioille, kuten "tuuli kuiskasi". Kielikuvallisuus hyödyntää myös aistivoimaisia kuvia: visuaalisia kuvia, ääni- ja tuoksukuvi sekä makukuvia ja synestesiaan liittyviä ilmauksia.

Käyttö lisää ilmapiiriä, selittää käsitteitä ja parantaa muistamista. Se on kulttuurisidonnaista: kielikuvien merkitys ja voimakkuus vaihtelevat kielellisen ja kulttuurisen taustan mukaan, mikä voi vaikeuttaa käännöstä. Kielikuvallisuutta analysoidaan esimerkiksi kirjallisuustutkimuksessa ja retoriikassa, ja sen vaikutuksia arvioidaan kontekstin valossa; liiallinen yleiskäyttö tai kliseiset kuvat voivat heikentää teoksen uskottavuutta.