Keuhkoputki

Keuhkoputki on hengitysteiden osa, joka johtaa ilman trakeasta keuhkoihin. Trakeasta lähtevät kaksi pääkeuhkoputkea, oikea ja vasen, jotka kuljettavat ilman vastaaviin keuhkoihin. Pääkeuhkoputket haarautuvat lohkoputkiksi ja segmenttibronkiksi, jotka edelleen jakautuvat pienempiin keuhkoputkistoihin ja lopulta keuhkoputkioleihin sekä terminaalisiin bronkioleihin, joiden kautta ilma pääsee keuhkorakkuloihin.

Sisemmin keuhkoputkissa kudos on limakalvon peittämä. Epiteeli on useimmiten värekarvoin varustettu ja limaa tuottavien solujen avulla ylläpitää limakerrosta. Limakalvon alla on lamina propria ja suuremmissa keuhkoputkissa rustorakenne antaa tukea; pienemmissä keuhkoputkissa rusto vähenee ja tilalla on vahvempi sileälihaskudos, joka säätelee ilman virtausta. Keuhkoputkien alueellinen rakenteellinen muoto poikkeaa keuhkoputkien alaosista keuhkoputkioleiden ja bronkiolien kautta keuhkorakkuloihin.

Toiminta: keuhkoputkien päätehtävänä on kuljettaa ilma keuhkoihin sekä lämmittää ja kostuttaa se ja suojata keuhkoja epäpuhtauksilta. Limakalvon ja värekarvojen muodostama mucociliary clearance -järjestelmä helpottaa epäpuhtauksien poistumista ylemmässä hengitysteessä.

Kliininen merkitys: keuhkoputkien sairaudet, kuten keuhkoputkentulehdus, astma, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus ja bronkieektasia, voivat heikentää ilmavirtauksen ja limanpoiston toimivuutta. Diagnoosi perustuu usein spirometriaan ja kuvantamiseen; hoito räätälöidään syyn mukaan ja voi sisältää tulehdusta lievittäviä sekä ilmanvirtausta helpottavia lääkkeitä.