Kertoutuminen

Kertoutuminen tarkoittaa ilmiötä, jossa jokin aiemmin esiintynyt asia ilmenee uudelleen tai toistuu useammin kuin kerran. Sanaa käytetään sekä yleiskielessä että tieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan toistuvuutta, uusiutumista tai palautumista ajassa. Kertoutuminen voi koskea tapahtumia, ilmiöitä tai tiloja sekä arkielämässä että tieteellisissä tutkimuksissa. Etymologisesti sana muodostuu sanoista kerta sekä -utua-verbi kertoutua, viitaten prosessiin, jossa jokin ilmiö tulee esiin tai toistuu.

Käyttökonteksteja on monia. Yleisessä kielessä kertoutuminen viittaa johonkin toistuvaan tai uudelleen ilmenevään. Lääketieteessä termi kuvaa usein sairauden uusiutumista tai oireiden palaamista remission jälkeen, jolloin puhutaan esimerkiksi sairauden kertoutumisesta tai relapseestä. Eri konteksteissa voidaan tehdä eroa esimerkiksi uuden ilmenemisen ja aiemmin olemassa olevan tilan palautumisen välillä. Kertoutuminen voi vaikuttaa hoitosuunnitelmiin, seurantaan ja ennusteeseen.

Tilastollisesti kertoutuminen tarkoittaa tapahtumien toistuvuutta ajassa ja voidaan käsittää recurrencerina eli uusintailmiönä. Tutkimuksessa voidaan mitata kertoutumisriskiä, kertoutuvien tapausten lukumäärää sekä aikavälejä oireiden tai sairauksien välissä. Riskitekijöitä kertoutumiselle voivat olla esimerkiksi taustalla oleva sairaus, hoitovaste, elinolosuhteet ja hoidon ajoitus.

Kertoutumisen ehkäisy ja hallinta perustuvat usein varhaiselle toteamiselle, säännölliseen seurantaan sekä aggressiivisempaan tai ylläpitohoitoon, jotta uusiutuminen voitaisiin minimoida. Merkittävä on potilaan yksilöllinen hoito-ohjelma ja hoitokontrollien tiheys sekä riskienhallinta elintapamuutosten avulla.