Kertausjärjestelmät

Kertausjärjestelmät ovat muistamisen tukemiseen tarkoitettuja menetelmiä, joissa opiskeltava materiaali toistetaan uudelleen yhä pidemmillä aikaväleillä sen mukaan, miten hyvin aihe pysyy muistissa. Tavoitteena on vahvistaa pitkäkestoista muistia ja vähentää tarpeetonta uudelleenopettelua.

Perusidea pohjautuu muistamisen katoamisen hidastamiseen: toistojen ajoitus silloin, kun muistikuva alkaa hiipua, vahvistaa sitä. Nykyiset järjestelmät käyttävät algoritmipohjaisia malleja tai sääntöihin perustuvia käytäntöjä määrittämään seuraavan toiston ajankohdan ja välin. Esimerkkejä malleista ovat SM-2-algoritmi, jota käytetään SuperMemo-ohjelmissa, sekä Leitnerin laatikkomenetelmä, jolla korteista siirretään vähemmän muistettavia helpommin muistaa.

Käyttö ja sovellukset: suurin osa kertausjärjestelmistä on digitaalisia ja toimii flashcard-tyyppisten korttien avulla. Esimerkkejä ovat Anki ja SuperMemo sekä muita vastaavia sovelluksia, jotka automatisoivat toistojen aikataulun ja muistutukset. Näitä käytetään kielten opiskeluun, lääketieteelliseen koulutukseen sekä yleiseen muistiharjoitteluun.

Hyödyt ja rajoitteet: menetelmä tehostaa oppimista, personoi toistotarpeen ja skaalaa suuren määrän tietoa. Rajoitteita ovat säännöllisen käytön vaade ja se, ettei se välttämättä lisää yleistä ymmärrystä tai kontekstin hallintaa. Sopivasti käytettynä kertausjärjestelmät voivat kuitenkin tukea pitkäkestoista muistia ja oppimisen läpivientiä.