Keihäänheitossa

Keihäänheitto on yleisurheilun kenttä- ja maa-ala, jossa kilpailijat heittävät keihästä mahdollisimman pitkälle. Heitto suoritetaan heittosektorin sisällä sijaitsevasta heittopaikasta, ja keihäksen on laskeuduttava maahan sektorin sisällä. Tulos mitataan keihään kärjen ensimmäisen kosketuskohtaa pitkin.

Välineet ja säännöt: Miehen keihäs painaa 800 grammaa ja on noin 2,6–2,7 metriä pitkä; naisen keihäs painaa 600 grammaa ja on noin 2,2–2,3 metriä pitkä. Keihäs heitetään 2,5 metriä halkaisijaltaan olevan heittopaikan ympyrästä. Keihään on pysyttävä koko heiton ajan sektorin sisällä; jos jalka tai muu kehonosa ylittää sektorin ulkopuolelle ennen keihään kosketusta maahan, heitto tuomitaan virheeksi.

Tekniikka: Keihäänheitto koostuu useista vaiheista, kuten lähestymisestä, pitävästä otteesta, irrotuksesta ja lentoradan hallinnasta vapautushetkellä. Eri tekniikkavaihtoehdot korostavat hieman erilaisia liikemallin osia, mutta yleisenä tavoitteena on optimoida vauhti, takareisien kierto ja keihään kulma poistumishetkellä, jotta kärki saavuttaa suurimman mahdollisen etäisyyden.

Historia ja kilpailut: Keihäänheitto juontaa juurensa antiikin Kreikkaan ja kuuluu nykyisissä yleisurheilukilpailuissa olympialaisiin, maailmanmestaruuskilpailuihin sekä kansainvälisiin liigoihin. Modernit pääennätykset ovat saavuttaneet uuden keihään ansiosta: miehillä 98,48 metriä (Jan Železný, 1996) ja naisilla 72,28 metriä (Barbora Špotáková, 2008). Keihäänheitossa on vuosittain useita arvostettuja kilpailuja sekä kansainvälisiä mestaruuksia.