Kehitysympäristöä

Kehitysympäristö tarkoittaa kokonaisuutta, jossa ohjelmistojen kehittäminen, rakentaminen ja ensitestaukset tapahtuvat. Siihen kuuluvat sekä laitteisto että ohjelmistot sekä käytännöt, joilla kehitystyö voidaan suorittaa eristetysti tuotantoympäristöstä.

Ympäristöä voidaan tarkastella eri tasoilla. Paikallinen kehitysympäristö sijaitsee kehittäjän omalla koneella ja mahdollistaa nopean kokeilun sekä offline-työskentelyn. Testaus- tai staging-ympäristöjä käytetään, kun halutaan varmistaa toimivuus ennen siirtämistä tuotantoon. Tuotantoympäristö on käytössä lopullisessa palvelussa ja oleellinen erottava tekijä on vakaus sekä tietoturva.

Yleisiä komponentteja kehitysympäristössä ovat ohjelmointikielet ja IDE:t, kääntäjät tai tulkit, rakennustyökalut sekä riippuvuuksienhallinta. Versionhallinta (esim. Git) sekä projektin rakennus- ja testausputket ovat arkkitehtuurin keskeisiä osia. Ajonaikaiset ympäristöt, kuten tietokannat ja palvelinsuojat, voivat olla paikallisia tai etäpalvelimia; nykyaikaisessa kehityksessä käytetään usein kontteja (Docker) tai virtuaalikoneita sekä mahdollisesti pilviympäristöjä.

Reproducibiliteetti on keskeinen tavoite: konttien tai virtuaalikoneiden avulla sama kehitysympäristö voidaan palauttaa toistuvasti; infrastruktuuria voidaan hallita koodina toimintatavoitteiden mukaan (esim. IaC).

Parhaat käytännöt sisältävät ympäristöjen eristämisen, riippuvuuksien tarkkaa hallintaa, dokumentaation ylläpitämisen sekä versionhallinnan konseptin jatkuvan hyödyntämisen. Lisäksi on tärkeää huomioida tietoturva, sensitiivisen datan käsittely sekä testidatan hallinta.