Kaukolämpöverkostoihin

Kaukolämpöverkostoihin viitataan järjestelmään, jossa lämpöenergia tuotetaan keskitetysti ja siirretään kaupunkialueen rakennuksiin kaukolämpöputkistoilla. Lämpöenergia toimitetaan yleensä paineutetussa vedessä, jonka lämpötila ja kiertonopeus määräytyvät alueen lämmitystarpeen mukaan.

Toimintaperiaate: Lämpö tuotetaan esimerkiksi yhdistetyn tuotannon CHP-laitoksissa, biomassalla, jätteenpoltolla tai muilla lämpöä tuottavilla ratkaisuilla. Tuotettu lämpö lisätään kaukolämpöverkostoon, josta se kulkee jakeluputkistoa pitkin rakennusten liittymäsäiliöihin. Rakennuksissa lämpö siirretään lämmitysverkostoon lämpövaihtimien kautta tai suoraan kiertävään järjestelmään, jolloin syntyy rakennuksen sisäinen patteriverkosto sekä mahdollisesti käyttövesijärjestelmä. Verkon hallinta perustuu lämpötilan, virran ja mittausten säätöön sekä mittarointiin.

Komponentit: primääriverkosto ja mahdollisesti sekundääriverkoston osat, rakennusten liittymät, lämpötilan säätö, sekä mittaus- ja laskutusjärjestelmät ja verkoston valvonta.

Hyödyt ja haasteet: merkittäviä päästövähennyksiä ja energiatehokkuutta, erityisesti CHP- ja bioenergian hyödyntämisen kautta; mahdollisuus käyttää hukka- tai uusiutuvaa lämpöä. Haasteisiin kuuluvat korkeat alku- ja ylläpitokustannukset, lämpöhäviöt putkistossa sekä kysyntätiheyden ja kustannusten tasapainotus, sekä kilpailu sähkö- ja muun lämmitysjärjestelmän kanssa.

Kaukolämpöverkostoja on laajasti käytössä erityisesti Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa, ja ne muodostavat tärkeän osan kaupungin energiajärjestelmästä.