Kasvihuonekaasua

Kasvihuonekaasua on yleistermi ilmakehässä oleville aineille, jotka imevät infrapunasäteilyä ja siten vaikuttavat ilmaston lämmön tasapainoon. Näiden kaasujen pitoisuudet ovat kasvaneet ihmistoiminnan seurauksena, mikä on lisännyt kasvihuoneilmiötä ja johtanut ilmaston lämpenemiseen.

Yleisimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) sekä fluoratut kasvihuonekaasut (kuten HFC- ja PFC-yhdisteet sekä SF6). Vesihöyry on myös merkittävä kasvihuonekaasu, mutta sen määrä ilmakehässä riippuu pääasiassa lämpötilasta ja se riippuu lyhytaikaisesti muista sanoista.

Lähteitä on luonnollisia ja inhimillisiä. Luonnollisia lähteitä ovat esimerkiksi hengitys, tulivuoritoiminta, soiden ja kosteikkojen hengittäminen sekä mätäminen. Ihmistoiminta lisää kasvihuonekaasujen pitoisuuksia fossiilisten polttoaineiden poltosta, teollisista prosesseista, maankäytön muutoksista ja maataloudesta (esimerkiksi eläinten ruoansulatuskanavien purkaukset ja lannoitteiden käyttö). Tämä on lisännyt ilmakehän kasvihuonekaasujen kokonaispitoisuuksia ja vahvistanut kasvihuoneilmiötä.

Pitoisuuksien mittaus tapahtuu ppm- (CO2) sekä ppb- (CH4, N2O ja muut) tasoilla. Radiatiivinen vaikutus ja vaikutusten vertailu tehdään usein ilmakehän vaikutusten mittaamiseen, kuten Global Warming Potential (GWP). Kansainväliset arviot johtavat ilmastopolitiikkaan sekä päästövähennyksiä koskeviin sopimuksiin, joiden tavoitteena on minimoida ilmastonmuutoksen haitat.