Kastelumenetelmiä

Kastelumenetelmät ovat erilaisia keinoja kastella viljely-, puutarha- ja maisemakohteita. Niiden tavoitteena on toimittaa vesi mahdollisimman tehokkaasti kasvin tarpeisiin ottaen huomioon veden säästäminen, maaperän kyky imeä vettä sekä kasvukauden vaatimukset. Yleisimmät menetelmät voidaan jakaa pintakasteluun, ruiskutuskasteluun, tippukasteluun sekä maanalaisiin järjestelmiin.

Pintakastelu tarkoittaa veden levittämistä maaperän pinnalle, josta se imeytyy. Edut ovat matala aloituskustannus ja teknologian yksinkertaisuus. Haitat ovat suurin haihtuminen, eroosio sekä epätasainen jakautuminen, erityisesti jyrkissä maastoissa. Sopii suurille, tasaisille pelloille sekä tilanteisiin, joissa vedenpaine on rajallinen.

Ruiskutuskastelu käyttää korkeapaineisia suuttimia veden jakeluun ilmakehään. Se on joustava ja soveltuu epätasaisillekin alueille sekä hedelmäpuu-, nurmi- ja kasvihuoneviljelyyn. Hyödyt: hyvä kattavuus ja soveltuvuus monenlaisiin kasvilajeihin. Haitat: vedenkulutus voi olla korkea, tuulen vaikutus voi siirtää vettä, ja järjestelmä vaatii vedenpaineen sekä suodatuslaitteet.

Tippukastelu toimittaa vettä juuri kasvin juurivyöhykkeelle pieninä tiputuksina rivien tai kasvien välissä. Edut: korkea vesitehokkuus sekä vähäinen haihdunta; soveltuu viljelykset, vihannekset, hedelmäpuut ja kasvihuoneet. Haitat: järjestelmä on monimutkainen ja vaatii suodatusta sekä säännöllistä ylläpitoa, tukkeutumisen riski.

Maanalainen kastelu sijoittaa letkut ja emitterit maaperään. Se vähentää haihduntaa ja lehtien kastelua sekä on hyvin näkymätön. Sopii korkeasti arvostettuihin viljelyihin ja kasvihuoneisiin. Haasteina ovat korkeat investointi- ja asennuskustannukset sekä mahdolliset maaperän tukkeutumisriskit.

Automaatio ja säätö: moniin järjestelmiin liittyy ajastimet, kosteudenmittausantureita ja paineenhallintalaitteita veden käytön tehostamiseksi. Valinta riippuu kohteen ominaisuuksista sekä vesivaroista.